Kaunis rietas onnellinen BonBon-nainen

Uusi Excuse My BonBon-mallisto on purkissa. Olen sellainen suunnittelija, joka työstää ideoita päässään todella pitkään ennen kuin saan paperille konkreettisia suunnitelmia. Selailen lehtiä, Pinterestiä, Instagramia, katson elokuvia ja stalkkaan ihmisiä. Kun mallisto on päässä valmiina, teen hyvinkin nopeasti ne paperille ja kaikki on valmiina kuvausideoita myöten. Nyt on jo firmalla kilometrejä sen verran takana, että on jo muodostunut niin sanottuja klassikkoja, joihin vaihdan vain kankaan tai luon jonkun pienen uuden jutun. Ideoita on vuosien varrella kertynyt niin paljon, että on mahdotonta niitä tuoda aina uuteen mallistoon, mutta tästä ideapankista on hyvä ammentaa uusia juttuja.

Tähän syksyn/talven mallistoon halusin luoda malleja, jotka noudattaisivat samaa ajatusta kuin koko Excuse My BonBonin perusta on eli edustavia malleja töihin ja juhlaan. Ei kuitenkaan niin juhlavaa etteikö niitä voisi muuntelemalla tuoda arkeen. Haluan, että BonBonit eivät jää kaappiin pölyyntymään koiperhosten ruoaksi, vaan ovat BonBon-naisen peruskallio vaatekaapissa. Olen kuitenkin rokki”tyttö” ja jo vuosien ajan olen haaveillut, että voisin tuoda mallistoon myös vähän rokahtavampaa linjaa ja sometiliäni seuraavat tietävät, että eläinkuosit (etenkin leopardi) ovat etenkin tällaisen vanhan puuman sydäntä lähellä, joten niitä tullaan myös näkemään tänä syksynä Excuse My BonBonilta.

Olen jo pitkän aikaa toiminut itse mallina vaatteille ja kuvaajina ovat ”saaneet” olla perheenjäsenet ja ystävät. Malleilu on kivaa, mutta olen silti siinä aina hiukan epämukavuusalueella ja koska ei ole käytössä kunnon kameraa ja kuvauskalustoa, niin jälki on ollut kaikkea muuta, muttei ammattimaista. Ja kaikki tämä johtuu taloudellisista syistä, mitäpä sitä kieltämään. Varmaan monikin pienyrittäjä jakaa nämä samat tunteet. Tällä kertaa kuitenkin halusin ympärille tiimin, jossa jokaisella on oma roolinsa ja minä voin keskittyä ideointiin ja tuotteisiin. Kuvaajana oli ihana, ammattimainen ja innostava Salla Klemettilä Bellaphotosta. Olen tehnyt Sallan kanssa aiemminkin, mutta ainoastaan studiossa ja olemme haaveilleet lokaatiokuvauksista pidemmän aikaa. Meikkaaja/kampaajana toimi aina niin idearikas ja supertaitava Kiki Saastamoinen. Kikin kanssakin olen tehnyt aiemmin yhteistyötä, joten siitä oli luontevaa jatkaa. Malliksi sain somevaikuttajana tunnetun Jasmin Janinan. Hänenkin kanssaan olemme tehneet yhteistyötä ja hänessä yhdistyivät nyt kaikki ominaisuudet, joita hain tähän syksyyn. Stailistina oli ihana supersisustussuunnittelija Charlotta Taskinen. Lottaan olen tutustunut Kuopio Designmarketin puitteissa ja jo ensi hetkestä asti tykästyin hänen tyyliinsä ja suorapuheisuuteensa. Ajattelin jo silloin, että tässä on tyyppi, johon haluan tutustua paremmin ja onneksi olen saanutkin.

Lokaatiota miettiessäni ainoat kriteerit olivat kalliot, hiekkaranta ja männyt. Kerrankin päästäisiin kuvaamaan ulos, koska sää sen vielä sallisi. Onneksi pystyin heittämään pallon Sallalle, joka löysi erinomaisen paikan kuvauksille Kuopion Julkulan pieneltä uimarannalta. Lokaation teemana oli Boho meets Morocco ja kun näytin ideakuvat Lotalle ja selitin toiveeni, niin pystyin antamaan hänelle vapaat kädet stailauksen suhteen. Lotalla oli heti idea, että haetaan lainaan tuotteita kuopiolaisesta sisustusmyymälä Live4:sta. He lähtivät mukaan yhteistyöhön, josta olen aivan ikionnellinen. Voisin sisustaa oman kotini täysin heidän tuotteillaan. Kuopion ihanin kukkakauppa sijaitsee Niiralassa, Pioni ja poimulehti. Kukkakaupan yrittäjän kanssa olen ollut yhteyksissä Kuopio Designmarketissa ja oli heti selvää, että kysyn sieltä kasveja lainaan. On ihan superia, kun on tutustunut niin mahtaviin ihmisiin tämän yrittäjyyden aikana! Ideapalaveria pitäessämme joku heitti ilmoille peacock-tuolin. Minulle tuo nimitys ei sanonut mitään (juntti mikä juntti). Olen tottunut tuntemaan sen Emmanuelle-tuolina. Kertooko tämä nyt sitten likaisesta mielikuvituksestani vai vanhuudestani;). Kiki oli bongannut tuolin paikallisen Verhoomo Verstaan sometililtä ja kun soitin yrittäjälle, niin hän oli heti, että totta kai saatte lainaan. Olen ollut ihan mykistynyt tästä reiluudesta mihin olen törmännyt Kuopion yrittäjien keskuudessa. Helsingissä asuessani opin siihen, että mitään ei kaupoista irtoa ilman lehdistökorttia, joten ei ole oikein tullut mieleenkään kysyä lainaan mitään täällä Kuopiossakaan. Nyt olen viisaampi.

Kuvaukset olivat viikolla 37 maanantaina ja päivä valkeni aurinkoisena. Olin ihan innoissani, että nyt saadaan mahtava keli kuvauksiin. Ajelin vielä aamusta Suonenjoelle hakemaan viimeiset mallikappaleet ja kun ajoin klo 15 tienoilla hakemaan kuvaajaa, niin vettä alkoi satamaan kuin saavista. Ei ole todellista!!! Stailaaja odotteli jo rannalla ja koska olen todella ”pro”, niin enhän ollut tietenkään varautunut pressuilla, jotta olisimme voineet suojata tavaroita. Kyseessä oli onneksi sadekuurot ja pönötimme puun alla tavarakasan kanssa, kun odottelimme sateen loppumista. Tulihan se aurinko lopulta esiin ja Lotta alkoi rakentamaan Marokkoa rannalle ja minä ripustamaan vaatteita rekille. Kun saimme kaiken valmiiksi, niin eikös taas alkanut satamaan. Voi p*****e!!! Toiminta oli kuin nopeutetussa filmissä, kun kerättiin kamppeet ja siellähän taas kohta nökötettiin tutun puun juurella.

Siinä vaiheessa, kun Kiki ja Jasmin saapuivat paikalle, alkoi aurinko paistamaan ja paistoikin koko loppuillan. Sieluni silmillä sateessa seisoessani olin nimittäin nähnyt, että nyt toteutetaankin meikki Alice Cooper-teemalla. Kun näin Jaminin ja meikin ja hiukset olin, että WAU, tämä on juuri sitä mitä ajattelinkin! Kuvauksiin asteli Savon Sophia Loren. Nyt olikin sitten vuorossa seuraava jännitysmomentti eli miten vaatteet istuisivat. En ollut ehtinyt sovittamaan vaatteita mallille ennen kuvauksia ja kädet ristissä jännäsin jokaisen vaatteen kohdalla, että mitenkähän tässä käy. Aloitimme verkkokauppaan tulevien kuvien kuvauksella, koska niihin menee ana yleensä pisin aika. Sain huokaista helpotuksesta. Vaatteet istuivat todella hyvin ja oli ihan huippufiilis, kun näki miten vaatteet alkoivat elämään ihmisen päällä. Ne näyttivät juuri sellaisilta kuin olin toivonutkin.

Vaikka aurinko paistoi, niin tuuli kyllä tuuli ja siitä sai mallikin osansa, kun kesken kaiken jalusta, jossa taustakangas roikkui, rämähti Jasminin päähän, mutta onneksi luonto pelasti tässäkin ja rannalta saatiin kiviä tueksi (ja malli ei loukkaantunut). Toinen tenkkapoo meinasi tulla kenkien kanssa, kun olivat aavistuksen verran liian pienet. Mutta nou hätä, Kikin laukusta löytyi metallinen ruokalusikka ja avot, kengät oli jalassa. BonBonin verkkokauppakuvissakin tyyli on omanlaisensa. Tuimaa pönötysta ei saa olla, vaan mallista pitää näkyä, että vaatteet tuntuvat hyviltä päällä. Asennot ovat naisellisia, leikkisiä ja kädet ovat mukana liikkeissä.

Fiiliskuviin minulla on aina ihan överisti ideoita ja kuvauksiin pitäisi varata viikko, jotta saataisiin kaikki toteutettua, mutta haluan myös, että jo nimensä mukaisestikin fiilikselle annetaan tilaa. Toki aina on käytössä kuvaussuunnitelma, jota noudatetaan, muttei orjallisesti. Pääasia on, että kuvista välittyy itsevarma, omaan kehoonsa tyytyväinen nainen, josta tuntuu siltä, että näissä vaatteissa hän voi valloittaa maailman. Kurvit saavat näkyä ja se on jopa suotavaa, mutta mallistossa on mukana myös vaatteita, joissa BonBon-nainen käpertyy sohvan mutkaan sipsipussi kainalossa lempisarjan ääreen.

Kuvaukset ovat aina tiimityötä ja oman alansa ammattilaisten kanssa on aina ilo työskennellä. Joka kerta ollaan BonBon-kuvauksissa naurettu pissat housuissa ja tämäkään kerta ei tehnyt poikkeusta. BonBon-tiimiin kuuluvat naiset ovat ihania ja olen niin kiitollinen kaikille ihmisille, jotka ovat edesauttaneet tällä yrittäjyyden mutkaisella polulla. Olen itse nyt todella innoissani uudesta mallistosta, enkä malttaisi odottaa, että pääsen jakamaan kuvat kanssanne. Juttelin juuri eilen ystävän kanssa, että tämä tyytyväisyys mallistoon heijastii kaikkeen. Myös siihen somekäyttäytymiseen. Välillä on tullut pitempiä taukoja, kun suoraan sanottuna on ollut niin kyllästynyt jo olemassa oleviin malleihin. Seison toki edelleen niiden takana, mutta ihan mahtavaa päästä esittelemään uutta. Kunhan saan verkkokauppakuvat, laitan blogiin ajatuksia siitä mitä on pyörinyt suunnittelijan päässä, kun malleja luotiin ja vielä on muutama ässä hihassa pikkujouluja ajatellen, joten pysy matkassa;)

Lämmin kiitos vielä kerran maailman ihanimmat Salla, Kiki, Jasmin & Lotta!!!

Ja mikäpä muu sopisi paremmin loppulauluksi, kuin iki-ihanan supernaisen, Kaija Koon biisi Kaunis rietas onnellinen.